Tehdäänpä ajatuskoe. Sinulle on ehdotettu sopimusta Tärkeistä Asioista. Et ole ihan täysin varma, mitä sillä tarkoitetaan, mutta tiedät melko varmaksi, että tässä on nyt kyse Tärkeistä Asioista. Näin sinulle on kerrottu toisen sopijapuolen toimesta, sopijapuolen, joka on suuri ja mahtava, joten kyseessä todellakin ovat melko varmasti Tärkeät Asiat.
Asioiden tärkeyttä alleviivaa se seikka, että sopimuksessa on noin 70 000 sanaa. Sopimuksen on oltava todella tärkeä, sillä esimerkiksi Suomen perustuslaissa on vain reilut 7000 sanaa. Tämä sopimus on siten noin 10 kertaa tärkeämpi, kuin Suomen perustuslaki. Yhdysvaltain perustuslaissa on nelisen tuhatta sanaa. Sopimus on täten peräti 17 kertaa tärkeämpi, kuin maailman mahtavimman valtion perustuslaki. Tärkeitä Asioita siis.
Yrität lukea sopimusluonnosta, jotta ymmärtäisit mistä on kysymys. Pian huomaat kuitenkin, että 70 000 sanaa keskinäistä viittausviidakkoa on kirjoitettu niin puuduttavaksi ja sekavaksi, että siitä on lähes mahdoton tajuta mitään, ellei omaa juristin koulutusta, eikä se silloinkaan ole varmasti helppoa. Lähes kolmen sadan sivun sopimusluonnoksesta sinulle jää hatara kuva siitä, että siinä on paljon Suuria Sanoja ja Tärkeitä Asioita, mutta itse asia jää kovin hämäräksi.
Koska olet varovainen henkilö, ja muistat äidin ja isän jo aikanaan opettaneen, että ei pidä allekirjoittaa yhtään sellaista sopimusta, josta et ymmärrä mistä on kyse, päätät jättää sopimuksen allekirjoittamatta, [2]. Kerrot toiselle osapuolelle, että sopimus on liian pitkä ja sekava, ja itse sisältökin hiukan epäilyttää.
Toinen osapuoli on hiukan pettynyt ja ärtynyt. Eihän tässä näin pitänyt käydä, 70 000 sanan kirjoittamiseen meni monta vuotta ja nyt kaikki työ uhkaa valua hukkaan. Toinen osapuoli oli sopimuksestaan todella ylpeä, syystäkin. Kukaan ei ole koskaan onnistunut tekemään yhtä sekavaa sopimuspaperia, ja nyt näyttää siltä, että sinun epäröintisi takiasi kaikki olisikin ollut turhaa. Toinen osapuoli päättää toimia, onhan sopimuksessa kysymys Tärkeistä Asioista.
Uudistuneella innolla toinen osapuoli tarttuu hommiin. Sopimus oli kuulemma liian pitkä. Jotakin turhaa on siis poistettava sopimuksesta, mutta mitä? Keskinäisiin viittauksiin ja epämääräisiin lausekkeisiin on laitettu niin paljon työtä kiinni, että niitä ei voi poistaa. Oikeastaan sopimuksessa ei ole muuta turhaa, kuin tyhjä tila rivien välissä. Heureka! Otetaan se pois, tällä sopimus lyhenee jo silmissä mitattavasti, 62 sivua. Lyhenee jopa niin paljon, että sopimukseen voidaan lisätä kenenkään huomaamatta noin 8500 sanaa! Ensimmäinen ongelma ratkaistu! Jotta sinulle ei tulisi halju olo, päätetään myös sopimuksen nimeä muuttaa. Sitä aletaan kutsua minisopimukseksi. Viralliseksi nimeksi valitaan sellainen, josta tulee mukavan lämmin assosiaatio, ja se nimetään erään Etelä-Eurooppalaisen valtion pääkaupungin mukaan.
Toisella osapuolella on edelleen hiukan epävarma olo siitä, hyväksytkö Tärkeät Asiat, kun sinulle tarjotaan uusittua sopimuspaperia. Onhan sopimuksessa edelleen 75 000 sanaa tiukkaa viittausviidakkoa. Ongelma on vakava, sillä sopimuksessa ei ole enää edes rivivälejä poistettavaksi, seuraavalla lyhennyskierroksella rivejä jouduttaisiin laittamaan päällekkäin. Toinen osapuoli harkitsee tätäkin hetken, sillä tällä tavalla sopimusta saataisiin viilattua vielä piirun verran sekavammaksi, mutta luopuu ajatuksesta. Ehkä tätä voidaan kokeilla kymmenen vuoden päästä, turha nähdä nimittäin liikaa vaivaa, sopimus lyö kaikki entiset jo nykyiselläänkin laudalta.
Lopulta toinen osapuoli päätyy yksinkertaiseen ratkaisuun. Miksi tätä ei keksitty käyttää jo ensimmäisellä kerralla? Se olisi säästänyt paljolta vaivalta ja murheelta. Toinen osapuoli päättää, että sinun ei tarvitse hyväksyä sopimusta, vaan se kirjoittaa itse nimesi paperin alle. Yksinkertaista, vaivatonta ja helppoa. Ehkä jo ensi viikolla pääset näkemään käytännössä, mihin olet laittanut nimesi alle nimesi on laitettu alle.
Onneksi naapurikylän valppaat miehet ja vapaat mielet ovat huomanneet olla hyväksymättä sopimusta. Tässä vaiheessa käy ilmi, että myös heidän hyväksyntänsä tarvitaan. Toinen osapuoli ryhtyy miettimään, miten sopimusta saataisiin tehokkaammaksi, eli yhtä aikaa lyhyemmäksi ja sekavammaksi. Ehkäpä seuraavaksi joudutaan myös naapurikylän miesten nimet kirjoittamaan sopimuksen alle itse.
Kolmas kerta toden sanoo.
Vastaranta 
5 kommenttia
Comments feed for this article
16 kesäkuun, 2008 klo 12:40
octavius1
:D. Tuo oli muuten todella hyvä tuo rivivälin pienentäminen. Aivan loistavan nerokasta.
Miksi mikään tiedotusväline ei kysy kaikilta Suomen eduskunnassa sopimuksen hyväksyneiltä kansanedustajilta, onko hän a. lukenut sopimuksen b. ymmärtänyt se sisällön (vaikka yksinkertaisella testillä)?
16 kesäkuun, 2008 klo 17:37
kiiski
Ja parasta siinä on, että se on täysin totta!
Vaikka tuollainen sopimus lupaisi minulle kultaa, mammonaa ja naisia (niinkuin tuo epäsuorasti koulutusalani ihmisille lupaa), en voi mitenkään hyväksyä sen väkisintyrkyttämistä kuvatuilla kepulikonsteilla.
Tai runollisemmin: jos Kiiski ei tartu onkeen, saattaa vika olla siinä, että syöttinä on kakkakikkare.
16 kesäkuun, 2008 klo 23:29
Tapio Tuuri
Tuskin kukaan on lukenut tällaisia sopimuksia, saati ymmärtänyt niitä. Olen vain kuullut, että tekstiä on monta tuhatta sivua. Alkoi heti haukotuttaa.
Mitä siitä päättelemme. Päättelemme niin, että ainakin suomalaisten kansanedustajien olisi hallittava nuo paperit juurta jaksain.
Byrokratia jaksaa tuottaa tällaisia papereita. Sekin on unohtanut jo kauan sitten, miksi.
21 heinäkuun, 2008 klo 12:32
Matias Turkkila
Kansanedustajilta olisi todellakin hyvä kysyä, ovatko he lukeneet sopimuksen. Niille, jotka väittävät näin tehneensä, olisi myös hyvä lyödä käteen tukku monivalintakysymyksiä aiheeseen liittyen. Ei haittaisi lainkaan, vaikka antaisi tukimateriaaliksi varsinaisen sopimuksen, koskapa se on itsessään lukukelvoton. Sopimus – jos nyt sellaisesta voidaan edes puhua – on oikeastaan pelkkä kasa amendment:eja muihin pumaskoihin. Tässäpä tyylinäyte:
”Muutetaan IV osaston otsikoksi VII osaston otsikko ”MÄÄRÄYKSET TIIVIIMMÄSTÄ YHTEISTYÖSTÄ” ja korvataan 27 a–27 e artikla, 40–40 b artikla ja 43–45 artikla 10 artiklalla, joka korvaa myös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 11 ja 11 a artiklan, seuraavassa esitetyllä tavalla. Nämä samat artiklat korvataan myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 280 a−280 i artiklalla, jäljempänä tämän sopimuksen 2 artiklan 278 kohdassa esitetyllä tavalla”
Lissabonin sopimus näyttäisi olevan sopimus muiden sopimusten muuttamisesta. Aavistuksen moniselitteistä, mutta mitäpä siitä. Tuleeko se Marian mainitsema ”kolmas kerta” käsittämään sopimuksen siitä, että muutetaan sopimusta, jolla muutetaan muita sopimuksia? Vai tiputetaanko yksi metataso pois ja tehdään pelkkä sopimus, jolla muutetaan muita sopimuksia?
21 heinäkuun, 2008 klo 22:56
kiiski
Itseasiassa kaikki ns. Rooman sopimukseen tehdyt muutokset (yhtenäisasiakija sekä Maastrichtin, Amsterdamin ja Nissan sopimukset) ovat luonteeltaan samanlaisia, kuin Turkkilan kuvaama Lissabonin sopimus. Niillä on siis muutettu vanhaa Rooman sopimusta, ei varsinaisesti korvattu sitä. Siksi edelleenkin puhutaan Rooman sopimuksesta EY:n perustamissopimuksesta puhuttaessa. Silloin kun puhutaan EU:n perustamissopimuksesta, tarkoitetaan Maastrichtin sopimusta, jolla siis perustettiin EY:n yhdeksi osakseen nielaisseen EU:n.
Vielä on kysyttävä, että kenen pirun Marian?